Viimeksi keskustelin työkaverin kanssa siitä, olenko minä valmis mennä taas deitille ja tavata uusia suomalaisia naisia. Myönsin, että en vielä miettinyt tästä asiasta ja että en ole varma. Huomasin sitten, että en halua tavata kenen kanssa kun asun siellä paskaasunnossa Kalliossa. Miltä se näyttää naisille kun kerron siitä. Ja lisäksi minulla on myös ruman ja ison koiran, joka ei pidä tuntemattomista. Ei se nyt suoraan pure, mutta haukumista kuuntelee kyllä paljon. Mutta samalla en ottaa naista mukaan minun asuntoon ensimmäisen deitin jälkeen ja tapaamme joka tapauksessa julkisessa paikassa. Siis olenko minä valmis vai enkö? Päätin kokeilla sitä.
Kaverini kertoi minulle sellaisista sivusta kun flirtfair (http://fi.flirtfair.com) ja suositteli myös http://www.villiflirtti.org minulle. Hän kertoi, että sivut ovat hyviä. Siellä voi, lyhyen ja ilmaisen rekisteröimisen jälkeen, muotoilla oma profiilinsa ja laadata kuvia. Voi ilmeisesti myös katsoa muita profiileja ja lähettää viestejä tai suukkoja. Lupasin kaverilleni, että tulen koikeilemaan sitä joskus. No okei, viikonloppuna tapasin ensimmäinen kerta naisen, jonka olen tutustunut flirtfair-sivuilla. Sovimme tavata puistossa piknikilla. Hän on 34-vuotias hyvännäköinen nainen pitkällä tummalla tukkalla. Hän on lisäksi todella huumorintajuinen, älykäs ja hauska. Hän aloitti, niin kuin minäkin, äsken flirtfair-sivun (http://www.flirtfair.fi/chatit) käyttämisen ja on luullut, että siitä ei tulee mitään. Sillä hän erosi pari kuukautta sitten hänen poikaystävästä, joku ystävä ehdotti hänellä etsia uuden rakkauden netissä. Ja pitkään miettimisen jälkeen hän hyväksyi. Kirjoitimme toisilleen noin viikon ajan joka ilta ennen kun tapasimme. Se oli meille molemmille todella uusi kokemus. Emme haluneet tavata illalla, koska se on niin tyypillinen seurusteluaika. Sen takia päätimme tavata lounasaikana puistossa. Otin voileippiä, hedelmiä, kahvia, sampanjaa ja tottakai suklaata mukaan. Hän toi omenapiirakan ja pastasalaatin. Meillä oli niin paljon ruokaa, että se riittaisi ainakin kahdelle seuraaville treffeille. Tunnelma oli tosi hyvä ja haluamme tavata uudelleen.
Nyt mietin, onko se siitä ja löysin itselleni niin nopeasti uuden naisen. Vai pidänkö minä seurustella muita naisia? Ja jos teen näin niin kerronko hänelle siitä vai ei? Mmh, vaikea päätös. Tunnen sellainen tyypi, joka on naimisissa, hänellä on kaksi lasta ja samalla suhteen sihteerinsä kanssa. Kaikki on siis mahdollista, mutta rehellisesti sanoen en tiedä miten hän tekee sen. Se vaatti uskomattonta järjestelykykyä. Harrastaa päivällä seksiä sihteerin ja illalla vaimon kanssa. Tai ehkä vaimo ei enää harrastaa seksiä hänen kanssa ja siksi hän aloitti muun seurustella. Hän vannoo, että hän rakastaa hänen perhettä ja ei halua sitä menettää. Hän väittää myös, että sihteerinsa, joka on itse sinkku, ei ole tyypillinen sihteeri ja että hänellä ei ole mitään keski-iän kriisi. Sihteerinsa on 38 vuotta vanha, tummatukkainen ja hyvännäköinen nainen. Ensin he puhuivat pelkkä työasioista, sitten myös yksityiselämästä. Ja monet työreissut auttavat seurustelua varten. En osaa sanoa mitä tulee vielä siitä, mutta se ei oikeasti ole minun ongelma. Suosittelin hänelle lopettaa jutun, jos hän rakastaa perhettänsä, mutta hän vain kohautti olkia ja virnisti. Joskus olen onnellinen, että minulla ei ole sihteeria. Tai olin kun olin vielä suhteessa ex-tyttöystävän kanssa. Nyt se olisi ehkä hyvä juttu, mutta näin ei käy. Lisäksi en ole iso fani työpaikan suhteista. Kun suhde menee pieleen niin voi samalla työpaikkaa. Se on outo tilanne kuitenkin.
Illalla menen taas töihin, sillä nyt lepään vielä vähän ennen kun lähden. En ole mikään strippari tai portsari vaan työskentelen vuorotyössä. Se siinä ja tällä viikolla minulla on illanvuorot. Itse asiassa suosittelen sitä, koska olen enemmän ilta- kuin päiväihminen.
