Tiistaina illalla menin deitille naisen kanssa, johon tutustuin sekä villiflirttin että flirtfairin deittipalvelun kautta. Juttelin puhelimella myös ensimmäisen deitin kanssa ja sovimme, että tavataan kohta uudestaan. Silti päätin saada selville, mikä muu deittimaailma on tarjolla. Osoitteessa http://www.flirtfair.fi/flirt löysin siis toinen nainen ja tiistaina kävimme yhdessä ravintolassa. Istuimme pienessä pöydässä ison ikkunan edessä ja ravintola on semmoinen, että se sijaitsee Helsingin keskustassa pääkadulla ja sinne voi katsoa sisään. Meille tarjoiltiin hyvää ruokaa ja joimme myös punaviiniä. Hän oli hauskaa ja mukavaa seuraa, lisäksi hän on seksikäs nainen ja tunnelmaa oli hyvää ja rentouttavaa. Juuri silloin kun tilasimme jälkiruokaa näin, että joku seisoi ikkunan edessä kadulla ja katsoi meitä. Mietin juuri, mikä sekopää tekee noin kun katsoin minun ensimmäisen deitin kasvoihin. Olin yllätänyt ja en tiennyt mitä pitäsisin tehdä. Tervehtia häntä, hymyillä tai teeskennellä, etten ole huomannut häntä? Siihen oli jo liian myöhemmin. Nyökäsin pelkkä ja päätin, että soitan hänelle seuraavana päivänä selittämään, että nainen on vain työtoveri ja että pidimme työkokouksen. Toivottavasti hän uskoo minua. Tottakai voin myöntääkin, että olin deitilla naisen kanssa, johon tutustuin myös flirtfair-sivun kautta. Se ei ole häpeää ja emme ole vielä paria tai jotain sellaista. Hänen katseessa näytti silti pettymystä ja hän ei tervehtinyt takaisin.
Deittini ei huomannut mitään minun omasta draamasta tai ei ainakin sanonut mitään. Puhuimme lisää treffeistä ja flirtfairin deittipalvelusta, harrastuksista ja yleensä elämästä. Kaikki kaikkiaan vietimme mukavan illan ja nyt olen todella sekaisin. Kenen kanssa seurustelen lisää vai mitä pitäisin tehdä? On vaikea sanoa, keneltä molemmilta pidän enemmän, koska he ovat niin erilaisia. No soitin eilen siis ensimmäiselle naiselle ja luulin, että hän päätti joka tapauksessa, ettei halua enää tavata tai edes puhua minun kanssani. Soitin kuitenkin ja – yllätys yllätys – hän sanoi olevansa onnellinen, että soitin ja että hän haluaa mennä tass treffille. Hän kysyi sitten suoraan, onko minulla perjantaina aikaa ja minä olin niin hämmästynyt, että vastasin ”Tottakai! Missä ja milloin tavataan?”. No siihen meni siis päätökseni ja rehellisesti sanoen olen kiitollinen siitä. Katsotaan mikä perjantaina tapahtuu ja sen jälkeen on pakko tehdä päätöksen. Ehkä olisi hyvä ottaa koirani mukaan treffille ja anna häntä päättää. Tai voisin tavata kolmas nainen flirtfairin sivulla ja seurustella hänen kanssa. Ensin minulla ei ollut yhtään naista ja nyt myinulla on kaksi. Miksi elämä on niin epäreilua ja vaikeaa?
Toinen aihe, josta haluan kirjoittaa on tämä: Viimeksi minun ex-vaimon veli soitti minulle ja kutsui meidät hänen synttärijuhliin. Olin vähän sekaisin ja en ymmärtänyt, miksi hän soitt minulle eikä hänen siskolle. Kävi ilmi, että hän ei tiennyt meidän erosta mitään ja soitti minulle, koska hänen sisko ei vastannut puhelinta. Hän kysyi, milloin erosimme ja vastasin rehellisesti, että pari kuukautta sitten. Me molemmat emme ymmärtäneet, miksei ex-vaimoni on kertonut mitään siitä. Miten voi sellaista unohda? Minun pitäisi mainita, että minun ex-vaimolla on tiheä suhde hänen velinsä kanssa. Ja tiedän, että he puhuivat toisilleen meidän eron jälkeen. Olin niin hämmästynyt, että ensin tuli mieleen soittaa ex-vaimolle heti. Sitä en kuitenkaan halusi tehdä ja siksi kysyin hänen veljestä lisää, että kuka muu ei tiedä vielä meidän erosta. Hän antoi minulle nimet ja aika monta ne olivatkin. Mietin vielä tähän asti, miksi ex-vaimoni teki noin. Luuleeko hän oikeasti että meistä tulee joskus tulevaisuudessa taas pari? Uskomatonta. Kuitenkin kiitin kutsuista, mutta sanoin, että valitettavasti en voi tulla, koska en ole enää osaa tätä perhettä. Puhelinkeskustelu päätyi siihen ja se sitä. Viimeinen lanka ex-vaimooni on leikattu ja nyt olen valmis uuteen seikkailuun…
