Olen 39-vuotias mies Espoosta. Erosin just vaimostani. Tai tarkemmin sanoen hän erosi minusta. 16 vuoden jälken. Meillä ei ole lapsi, ainakin tämä ei ole ongelmaa. Onneksi sain pitää meidän yhteisen koiramme. Olin muutenkin se, joka meni koiran kanssa lenkille. Asuimme omakotitalossa ja nyt minun oli pakko muuttaa sieltä pois. Löysin vuokraasunnon Helsingissä, mutta se ei ole täydellistä. Pidin paljon omassa talossa asumisesta. Minulla oli ison takapihan, parvekeen ja autoparkkipaikan. Nyt auto pysäköi kadulla, minulla on kaksio Kalliossa ja pelkkä ikkunoita. Naapurit en vielä tunne, mutta olen jo varmaa, että en halua tutustua heidään. En aio jäädä tänne pitkään. Samalla olen varma, että en mene takaisin vaimoni luokse. Hän ei rakasta minua enää. Se on surullinen, mutta hyväksyn sitä. En vielä oikein taju, mitä tapahtui meille. Yhteenä päivänä heräsimme ja olimme pelkkä ystäviä. Rakkaus hajosi ja emme saaneet sitä takaisin. Kaiken kaikkiaan olen hyvässä kunnossa. Pidän työstäni, olen terveellinen ja kaikki muu selviä.
